Pimun syksy sujuu mukavasti. Ruoka maistuu ja neiti on jo alkanut kasvattaa hienoa karvaa ja korostunut sirouskin alkaa pikkuhiljaa hävitä. Läähätys on aloitettu! Ja Pimuhan täytti 7.10. puoli vuotta. Harmi vain etten älynnyt. No kakkua sitten 1-vuotisjuhlissa. ;)
Yksi ilta Pimun kanssa lenkille lähtiessäni päätin kokeilla uutta syys/talvimanttelia (nyt jo tottunut) ja voi mikä show siitä seurasikaan! Oltiin päästy joku 600m eteen päin kun pysähdyin laittamaan manttelia paremmin. Pimu ei oikein tahtonut kävellä se päällä ja ajattelin, että takki on jotenkin huonosti. Touhutessani flexi luiskahti kädestäni ja koira säntäsi saman tien karkuun tajuttuaan olevansa vapaa. Ikävä kyllä spurtatessaan eteen päin flexi kolahti maahan ja Pimun juostessa se kolisi ikävästi perässä. Tätähän pikkurakki säikähti aivan hirmuisesti ja aloitti järkyttävän älämölön. Se juoksi siksakkia autotietä eteen päin hirveällä älinällä. Minä perään lyllertämään. Onneksi ei tullut autoja, koska pimeällä olisi voinut käydä huonosti. Lopulta hurtta sitten pysähtyi joidenkin miesten luo. Naureskelin, että pitihän se tämäkin päivä nähdä. Ei ole sen jälkeen tullut tuota flexiä käytettyä vaan olen pitäytynyt tavallisessa hihnassa...
Hampaat ovat jo melkein kaikki vaihtuneet! Enää toisen puolen kulmahammas sinnittelee ja toivon, että se irtoaa piakkoin, ettei tarvitse eläinlääkäriin lähteä poistattamaan. Komea purukalusto.
Syysterkkuja!
Äitin uudesta kämpästä löytyi Pimullekin uusi kämppä
